Esipuhe
On kulunut jo viisi vuotta siitä, kun aloin ihmetellen kysellä, mikä on sitten Jahve, jos Jumala kerran on ilmoittanut nimensä olevan Ehjee. Koko tämän ajan olen kirjoittanut blogeja ja miettinyt asiaa "ääneen". Koska minulle on nyt muodostunut itseäni tyydyttävä kokonaiskuva asiasta, voisin jo vallan hyvin lopettaa tämän netissä kirjoittamisen, mutta eräät suomalaiset ystävät ovat pyytäneet minua laatimaan jonkinlaisen tiivistelmän tai yhteenvedon kaikesta siitä, mitä olen löytänyt penkoessani Ehjeen ja Jahven juuria. Siksi vielä tämä blogi.
Kysymyksiä Jahvesta
1. Muistuttaako?
Koko pohdiskeluni sai ikään kuin lähtölaukauksen 2. Moos. 3: 14: sta. Tuossa jakeessahan on kirjattuna se Jumalan nimi, jonka hän ilmoitti Moosekselle palavasta pensaasta kutsuessaan tätä johtamaan Israelin pois Egyptin orjuudesta.
Mielestäni on tärkeää panna merkille se, että Jumalan oli suostuteltava vastaan hangoittelevaa Moosesta tuohon vaativaan johtajan tehtävään (2. Moos. 4: 1 - 16), ja että Jumala kertoi suuren nimensä Moosekselle vastauksena tämän kysymykseen: "... kun he kysyvät minulta: 'Mikä hänen nimensä on?' niin mitä minä heille vastaan?"(2. Moos. 3: 13).
Jumalan Moosekselle kertoma nimi on siis äärimmäisen tärkeä!
Jumalan vastaus Moosekselle on mielestäni taivaallisella viisaudella rakennettu. Nimittäin, jos Jumala olisi tyytynyt sanomaan ainoastaan kaksi sanaa "Minä olen", hänen Vastustajansa olisi kyennyt sotkemaan hänen nimensä niin perusteellisesti, ettei kukaan ihminen olisi koskaan käsittänyt, että hänen nimensä on yksinkertaisesti olemista ilmaisevan verbin yksikön ensimmäisen persoonan taivutusmuoto "minä olen".
Noiden kahden sanan peräänhän olisi voitu lisätä mikä sana hyvänsä ihan helposti, ja niin Jumalaa olisi kutsuttu juuri sillä lisätyllä sanalla. Mutta kun Jumala sanoi: "Minä olen joka minä olen", siihen ei voi mennä lisäämään yhtään mitään. "Olen joka olen" eli hepreaksi "Ehjee aser ehjee" on lukittu ja sinetöity Jumalan sana. Tuo sinetti määrittää Jumalan nimeksi sanat "MINÄ OLEN".
Suora ja tarkka käännös heprean sanoista "EHJEE ASER EHJEE" on "OLEN JOKA OLEN". Lause muodostuu olla-verbin yksikön 1. persoonan taivitusmuodosta ehjee (olen), joka toistuu lauseessa kahteen kertaan, ja relatiivipronominista aser (joka).
2. Moos. 3: 14:ssa minua ei hämmästyttänyt viisi vuotta sitten itse teksti, vaan siihen liittyvä huomautus marginaalissa: "Minä olen, hepreaksi ehjee; muistuttaa Herran nimeä Jahve"
Tarkistin asian myös vanhemmista suomenkielisistä käännöksistä ja totesin, että vuoden 1933 käännös lienee ensimmäinen, jossa kyseinen marginaalihuomautus on, sillä mitään vastaavaa en löytänyt vuoden 1642 Biblian näköispainoksesta (joka minulla itselläni on) enkä myöskään vuoden 1776 käännöksestä.
LISÄÄ KYSYMYKSIÄ:
- Miksi huomautusta ei ole katsottu tarpeelliseksi aikaisemmissa käännöksissä?
- Miksi huomautus on laitettu juuri vuoden 1933 käännökseen?
- Eikö huomautukseksi riittäisi: minä olen, hepreaksi ehjee?
- Kun huomautuksessa on kerrottu, että "minä olen" on hepreaksi ehjee, miksi on tarpeen rinnastaa sitä sanaan Jahve?
- Koska Jumalan sanojen suomenkielistä vastinetta käytetään tekstissä nimisanan tapaan (Minä olen), miksi sen hepreankielistä vastinetta sanaa ehjee ei kirjoiteta huomautuksessa isolla alkukirjaimella, niin kuin sana Jahve kirjoitetaan?
- Mistä sana Jahve on lähtöisin?
- Mitä sana Jahve merkitsee?
- Liittyykö nimi Jahve samaan verbiin kuin nimi Ehjee?
- Kun suomenkielisessä Vanhassa Testamentissa käytetään yleensä hepreankielisen sanan יהוה /JHWH/Jahve vastineena sanaa "HERRA", milloin ja kenelle Jumala kertoi olevansa "Herra"?
- Jos "Jahve" on "Herran nimi", mikä on Herra?
2. Jahven esittäytyminen
Tapaamme Mooseksen 2. Moos. 3. luvussa siis Midianin erämaassa katsomassa palavaa pensasta, ja saamme tietää, että Jumala ilmoitti siellä hänelle nimensä olevan "MINÄ OLEN" eli "EHJEE". Mutta kun tulemme 2. Moos. 6. lukuun, saamme lukea, että "HERRA" esittäytyi Moosekselle nimellä "JAHVE". Mitä kummaa tämä sekoilu oikein on?
Onko Jumala sama kuin Herra, vai onko kysymyksessä kaksi eri Voimaa?
Mooses oli käynyt Aaronin kanssa jo ensimmäisen kerran esittäytymässä faraon edessä ja pyytämässä tätä laskemaan Israelin kansan viettämään juhlaa erämaassa" (2. Moos. 5: 1 - 18). Faraon vastaus oli armoton "ei" ja kansan työtaakan kiristäminen. Kansan päämiehet syyttivät kiristyneestä tilanteesta Moosesta ja Aaronia (5: 19 - 21). Tämän johdosta Mooseksen kerrotaan palanneen "Herran tykö" (5: 22, 23), ja tämän jälkeen Herra esittäytyi Moosekselle (2. Moos. 6. luku).
"Ja Jumala puhui Moosekselle ja sanoi hänelle: 'Minä olen Herra'" (2. Moos. 6: 2).
וידבר אלהים אל משה ויאמר אליו אני יהוה׃
אני יהוה = ANI JEHVAA
suomeksi: "minä (olen) Herra"
Mitä on ajateltava siitä, että raamatussa annetaan ymmärtää Jumalan puhuneen ristiin itsensä kanssa... vai onko kysymyksessä sittenkin kahden vastakkaisen jumaluuden esittäytyminen ja kahden eri kirjallisen lähteen yhdistämisen tulos?
"Minä (olen) Herra" ei viittaa vähääkään siihen ilmoitukseen, jonka Mooses sai palavan pensaan luona! Tuossa lauseessa ei ole hepreankielistä OLLA-verbiä lainkaan, sillä אני (= ANI) on persoonapronomini "minä" ja יהוה (= JEHVAA) on "Jahve"!
Kun Jumala ilmoitti nimensä palavasta pensaasta, oleellisinta hänen nimessään oli OLEMINEN, koska vain Jumalan oleminen voi synnyttää uutta elämää/luoda, vain Jumalan oleminen voi voittaa kuoleman ja antaa ylösnousemuksen lahjan ja vain Jumalan oleminen voi vahvistaa ja rohkaista heikkoa ihmistä!
LISÄÄ KYSYMYKSIÄ:
- Miksi Mooses pyysi faraota laskemaan kansan vapaaksi vain tilapäisesti... vain juhlaa viettämään?
- Eikö Mooses luottanutkaan EHJEEn lupaukseen?
- Oliko Mooses kiivastuksissaan kansan päämiesten käynnin jälkeen?
- Mihin Mooses palasi, kun hän "palasi Herran tykö" (2. Moos. 5: 22)?
- Muistiko Mooses tuossa tilanteessa, mitä Jumala oli sanonut hänelle aikaisemmin (vrt. 2. Moos. 4: 21)?
- Oliko Jumalan nimi ehtinyt jo unohtua Moosekselta?
- Onko "Herra" sama kuin se Jumala, joka ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa nimellä "EHJEE"?
- Mikä oli Mooseksen uskonnollinen kokemus ja ymmärrys ennen kuin hän kohtasi Jumalan palavassa pensaassa, ja minkä nimistä jumalaa/Jumalaa hän kumarsi ennen kuin hän kohtasi EHJEEn?
- HERRA: voiko kysymyksessä olla Mooseksen epäuskon seurauksena syntynyt vääristymä Jumalasta?
- Liittyikö "Herra" Mooseksen jumalakuvaan tai -nimeen, ennen kuin hän kohtasi "EHJEEn"?
- Olisiko Paholainen katsellut täysin pasiivisena Israelin kansan lähtöä Egyptistä?
- Eikö Saatana pyri aina sotkemaan kaikki Jumalan suunnitelmat?
- Mikä on Paholaisen osuus tässä sekamelskassa?
- Miksi Mooses ei puhuttele "lähettäjäänsä" sillä nimellä, minkä tämä antoi vastaukseksi hänen kysymykseensä palavan pensaan luona?
- Eikö Mooses kuullut palavan pensaan luona kunnolla Jumalan nimeä "EHJEE"... vai eikö hän ymmärtänyt sitä... no, kukas sen sitten olisi välittänyt jälkipolville, ellei Mooses itse olisi kuullut tai ymmärtänyt sitä?
- Jos "Herra" on se Kaikkivaltias Jumala, joka on ainutkertainen koko universumissa, miksi hän tarvitsisi kaksi eri nimeä; EHJEE ja Jahve?
- Kun jakeessa 6: 3 olevaan sanaan "Herra" liittyy reunahuomautus marginaalissa ("Hebreaksi Jahve"), miksi siinä ei samalla kerrota, mistä tuo sana "Jahve" johdetaan, tai mitä se merkitsee... eikö tässä olisi oivallinen selityksen paikka?
- Jos "Herra" ilmoitti nimensä/itsensä vasta Moosekselle (2. Moos. 6: 3 -8), miten on mahdollista, että hänen nimensä tunnettiin jo Eenoksen aikana (1. Moos. 4: 26)?
- Ellei "Jahve"... ja "Herra" ole Jumalan itsensä ilmoittama nimi, tarvitseeko sitä kunnioittaa ("Jahve" on yleensä suomennettu sanalla "Herra")?
- Jos nimi "Jahve" on vain "akateeminen sopimus", niin kuin eräs uskontotieteilijä minulle jo alkuunsa vastasi, onko viisasta tai turvallista käyttää sitä?
- Onko ihmisillä oikeus asettaa Jumalalle joku nimi, jota muiden tulee kumartaa tai kunnioittaa?
- Eikö Jumalan oma ilmoitus mene kaikkien inhimillisten sanojen edelle?
- Voisiko olla, että Jumalan asemaa tavoitteleva Lucifer (Jes. 14: 13, 14) kätkeytyisi Herra/Jahve-nimen taakse?
- Miten "ehjee" muistuttaisi Herran nimeä Jahve (2. Moos. 3: 14:n huomatus), kun Herran ilmoituksessa nimestään (2. Moos. 6: 2 - hepreaksi) ei ole mitään viittausta olla-verbiin?
3. Miksi raamatussa on kaksi luomiskertomusta?
Jahven juuria selvitellessäni, minulle selvisi sellainenkin kummallinen asia, että raamatussa on kaksi luomiskertomusta peräkkäin. Tämän seikan saavat kaikki teologian opiskelijat tietää jo ensimmäisen opiskeluvuotensa aikana, mutta tietoa on kuulemma salailtu tavalliselta kansalta ainakin menneinä vuosina, kuten eräs uskontotieteilijä minua valisti.
Ensimmäinen luomiskertomus on nimetty "elohistiseksi", koska siinä toimii luojana "Jumala", joka on hepreaksi "Elohim", ja toinen luomiskertomus on puolestaan "jahvistinen", koska siinä toimii luojana "Herra Jumala" ja "Herra" on hepreaksi "Jahve".
Ensimmäisessä luomiskertomuksessa eritellään jokainen luomispäivä tapahtumineen, ja se on löytyy jakeista 1. Moos. 1: 1- 2: 3. Eräs tärkeä seikka kahden luomiskertomuksen välillä on se, että ensimmäisessä luomiskertomuksessa määritellään sapatti, mistä toisessa luomiskertomuksessa ei puhuta sanallakaan. Toinen luomiskertomus jatkuu siitä, mihin ensimmäinen päättyy, eli se löytyy jakeista 1. Moos. 2: 4 - 25, ja sen sisältö on omituisen epämääräistä. Jahvistisen luomiskertomuksen tärkein sisältö näyttää olevan miehen ja naisen luominen, neljä Eedenin jokea ja kaksi paratiisin puuta; kaikki teemoja, jotka ovat okkultismissa hyvin tärkeitä ja symbolisia.
LISÄÄ KYSYMYKSIÄ:
- Jos "Herra" esittäytyi vasta Moosekselle (2. Moos. 6: 3 - 8), miten hän esiintyy kuitenkin jo luomisessa (1. Moos. 2: 4 - 25)?
- Eikö toinen luomiskertomus ja sen ilmoitus "Herra Jumalasta" luojana ole selvässä ristiriidassa sen ilmoituksen kanssa, joka annetaan 2. Moos. 6: 3:ssa, sillä "Herran" nimihän tunnetaan jo luomisessa, vaikka Moosekselle ilmoitettiin myöhemmin toisin?
- Olisiko yksi ja sama henkilö kirjoittanut luomisesta kaksi erilaista kertomusta ja asettanut ne sitten peräkkäin ikään kuin täydentämään toinen toistaan?
- Eikö raamatun kaksi erilaista luomiskertomusta peräkkäin todista vahvasti erilaisten kirjallisten lähteiden yhdistämisestä raamatun kaanoniin?
- Kuka kirjoitti Mooseksen kirjat?
- Miksi Luther nimitti Pentateukin (Genesis, Exodus, Leviticus, Numeri, Deuteronomium) Mooseksen mukaan... vahvistaakseenko mielikuvaamme Pentateukin yhtenäisyydestä... ja siitä, että sen kaikki informaatio on tullut yhdestä ja samasta lähteestä?
- Saako kirkon tärkeitä miehiä kyseenalaistaa?
- Ovatko raamattua editoineet ja kääntäneet henkilöt jumalia?
- Eikö ole mahdollista, että myös Jumalaa vastustavilla/kunnioittamattomillan ihmisillä on ollut omat "pyhät kirjoituksensa"?
- Koska Saatana matkii kaikessa Jumalan tekoja, onhan hänelläkin täytynyt olla oma "Mooses"?
- Eikö juuri Saatana tunne parhaiten Jumalan lausumat sanat (esim. Eedenissä annettu lupaus yms.)?
- Onko mahdotonta, että ns. "pyhät kirjoitukset" olisivat menneet sekaisin, varsinkin kun se on Saatanan nimenomainen tarkoitus ja päämäärä?
- Teologien antaman tiedon mukaan Vanha Testamentti on koottu neljästä eri lähteestä (elohisti, jahvisti, pappiskirja ja deuteronomium) mahdollisesti noin 400 eKr... Onko noita lähteitä tarkasteltu riittävän kriittisesti yhdistämisvaiheessa?
- Kuinka moni ihminen on voinut olla Jumalan kanssa välittömässä kontaktissa syntiinlankeemuksen jälkeen?
- Kun syntiinlankeemus etäännytti ihmisen Jumalasta, eikö ole todennäköistä, että Saatana asetti oman istuimensa syntyneeseen tyhjiöön (Jes. 14: 13, 14)?
- Eikö Paavalikin puhunut symbolisesti arvoituksen tavoin näkemisestä ja katselemisesta?
- Miksi peili on tärkeä esine ja symboli okkultismissa?
- Onko mahdotonta, että Saatana olisi rakentanut oman jumalakuvansa ja -nimensä peilikuvaksi todelliselle ja oikealle Jumalalle... hänhän se juuri tavoittelee Jumalan asemaa?
- Kun on kaksi luomiskertomusta; elohistinen ja jahvistinen, on myös kaksi ilmoitusta; ehjistinen ja jahvistinen... eikö tämä ole täysin loogista?
4. Mistä verbistä Jahve-nimi johdetaan?
Verbit ovat erittäin tärkeitä heprean kielessä, sillä VT:ssa on yhtä jaetta kohti keskimäärin kolme verbiä, ja jokainen nimi perustuu verbiin. Siis mikä verbi on Jahve-nimen pohjana?
Hepreaksi Jahve kirjoitetaan neljällä konsonantilla, ja kahdella vokaalilla. Koska en pysty kirjoittamaan vokaaleja näppäimistölläni, tyydyn konsonantteihin, koska niin tehdään nettiin ladatuissa hepreankielisissä raamatun käännöksissäkin. On hyvä muistaa, että vokaalit tulivat kuvaan mukaan vasta masoreettien (700 - 1100 jKr. ) toimesta.
Ryhtyessäni selvittämään Jahven ja Ehjeen taustoja, minulle selvisi varsin pian, että nimi Jahve on havah-verbin yksikön 3. persoonan imperfektin kausatiivimuoto. Jahve = hän saattaa tulemaan joksikin. Jahve-nimestä löytyy netistä runsaasti tietoa, mutta Ehjeen taustan selvittämiseksi minun piti ryhtyä lukemaan hepreaa. Heprea hyödytti minua myös Jahven taustojen selvittämisessä.
יהוה = Jahve (JHWH/JHVH)
Jahve-nimen pohjana oleva verbi näkyy suoraan itse sanasta, sillä se on הוה eli havah-verbi, joka merkitsee:
1. tulla joksikin/olla - 1. Moos. 27: 29
2. jäädä paikoilleen - Saarn. 11: 3
3. pyrkiä joksikin - Neh. 6: 6
4. hyötyä/tulla hyödyksi - Saarn. 2: 22
havah-verbistä johdettu nimisana havaah merkitsee:
1. halua/himoa
2. tuhoa/tuhoamista/perikatoa...
ja toinen nimisanajohdos
hovaah merkitsee tuhoa/onnettomuutta?
Tässä yhteydessä täytyy mainita myös, että Jod-konsonantin nimi (kirjoitetaan יד ) merkitsee mm. "penistä". Siis yhdessä havah-verbistä johdettujen nimisanojen kanssa eteemme avautuu koko okkultistinen maailma.
אהיה = EHJEE
Ehjee-nimen pohjana oleva verbi näkyy niinikään itse Ehjee-sanasta, sillä se on היה eli hajah-verbi, ja se ilmaisee olemista tilassa/tilanteessa tai tilanteen muutosta:
1. tulla/tapahtua - 1. Moos. 1: 5
2. tapahtua/käydä - Jes. 7: 7
3. olla - 1. Moos. 1: 2
4. ilmaisee jatkuvaa tai tapahtumassa olevaa tekemistä - Tuom. 1: 7
5. olla/olla olemassa - 1. Sam. 14: 25
6. viipyä/olla - 2. Moos. 24: 18
7. oleskella/asua - Ruut 1: 2
8. olla jonkun puolella - Ps. 124: 1
9. olla jonkun kanssa/pitää huostassaan - 5. Moos. 22: 2
10. olla tehtävänä tai vastuulla - Hes. 45: 17
11. olla parempi kuin - Hes. 15: 2
12. ulottua - Joos. 19: 10
Minua hämmästyttää suuresti se, että verbejä havah ja hajah ei näe missään rinnakkain esitettyinä. Syntyy väkisinkin se vaikutelma, että hepreaa osaamatonta kansaa yritetään huijata uskomaan, että kyseessä olisi yksi ja sama verbi, mutta niin asia ei ole.
Koska myös nimi Eeva viittaa elämiseen/olemiseen, näiden kahden edellä esitettyjen ja hyvin samannäköisten verbien rinnalle on asetettava vielä kaksi muuta verbiä, jotka myös ovat hyvin yhdennäköisiä sekä keskenään että edellisten kanssa. Verbit ovat:
חוה = chavah-verbi ja חיה = chajah-verbi
Tässä vaiheessa lienee paikallaan selvittää neljä heprean konsonanttia:
ה - konsonantin nimi on He, ja se vastaa meidän h:ta
ח - konsonantin nimi on Het, ja se vastaa meidän ch:ta
י - konsonantin nimi on Jod, ja se vastaa meidän j:tä
ו - konsonantin nimi on Waw, ja se vastaa meidän v:tä
חוה = chavah-verbi:
1. osoittaa kunnioitusta (ihmisille) kumartumalla maahan
- 1. Moos. 23: 7
2. maahan kumartuneena rukoilla - 1. Moos. 22: 5
rukoilla Jahvea - 1. Moos. 24: 26
חיה = chajah-verbi:
1. elää/olla elossa - 1. Moos. 3: 22
2. elää/asua - 3. Moos. 25: 35
3. parantua/toipua/päästä elämään normaalia elämää - 1. Moos. 20: 7
4. herätä henkiin - 2. Kun. 13: 21
Noiden neljän verbin kanssa tarvitaan todella suurta tarkkuutta! Minun on syytä lukea ne suurennuslasin kanssa heikon näköni vuoksi. Mutta suurempaa tarkkuutta kaipaan myös raamatun tekstien selittäjiltä. Eeva-nimen kohdalla olevassa huomautuksessa (1. Moos. 3: 20) pitäisi olla tarkempi selitys, sillä translitteroinnissa on sekoitettu He (h) ja Het (ch) ja sen lisäksi saa sen käsityksen, että edellä esittelemiäni neljää eri verbiä käsiteltäisiin yhtenä ja samana verbinä.
700 - 1100 jKr. eläneet juutalaiset kirjanoppineet, masoreetit, kehittivät tiberialaisen Ben Aserin suvun johdolla heprean kielen lukemisen helpottamiseksi vokaali- ja lukumerkit, jotka ovat pieniä pisteitä ja viivoja eri puolilla konsonantteja. Mutta masoreetitkaan eivät ratkaisseet lopullisesti kysymystä Jahve/Jehova-nimen oikeasta lausumisesta.
Okkultismissa Saatana rakentaa omaa vastakuvaansa Jumalan töistä; luomisesta ja lunastuksesta. Okkultistinen malli luomisesta perustuu suvunjatkamiseen, ja malli lunastuksesta perustuu inkarnaatioon. Sen tähden miehen ja naisen sukupuolisuus sekä henkien/demonien läsnäolo ovat okkultismissa keskeisiä asioita.
LISÄÄ KYSYMYKSIÄ:
- Merkitseekö "hän saattaa tulemaan joksikin" samaa kuin "minä olen"?
- Millä oikeudella hajah-verbi on vaihdettu havah-verbiin ja Ehjee Jahveen, kun puhutaan Jumalan nimestä?
- Millä oikeudella yksikön 1. persoona (minä/Ehjee) on vaihdettu yksikön 3. persoonaan (hän/Jahve)?
- Kumpi kahdesta verbistä (hajah ja havah) ilmaisee paremmin olemista?
- Kumpi verbi on vakuutena Luojan kyvystä luoda; oleminen/hajah vai joksikin tuleminen/havah?
- Kumpi verbi on vakuutena Lunastajan mahdollisuudesta voittaa kuolema; oleminen/hajah vai joksikin tuleminen/havah?
- Miksi havah-verbiä (tulla joksikin) ei käytetä luomiskertomuksessa, vaikka Jumalan luomissanat saivat aikaan sen, että sana "tuli joksikin" joka päivä?
- Miksi havah-verbi (josta Jahve johdetaan) esiintyy VT:ssa ainoastaan 5 kertaa, vaikka nimi Jahve esiintyy 6828 kertaa?
- Miksi hajah-verbi esiintyy VT:ssa 3548 kertaa ja sanan Ehjee väitetään esiintyvän vain kerran, vaikka olen lytänyt sen 40 kertaa?
- Montako kertaa Jahve-nimi lie lisätty raamatun tekstiin?
- Miksi samantapaisia verbejä on juuri neljä... ihan niin kuin okkultismissa on neljä elementtiä?
- Miten Eeva-nimi olisi johdettu verbistä chajah (huomaa j)... niin kuin raamatun huomautuksessa annetaan ymmärtää, vaikka nimi lausutaan hepreaksi "hawwa"..., ja sen rungossa on v eikä j?
- Milloin tämä verbien sekamelska on rakentunut/rakennettu?
- Miten kirjoitettiin muinaisheprean He ja Het tai Jod ja Waw?
- Voiko käyttämäni hepreankielinen raamattu edustaa "alkutekstiä", kun ns. "neliöfontti syrjäytti muinaisheprealaisen kirjoitustavan ja sai kanonisen aseman pyhien kirjoitusten ainona hyväksyttynä kirjoitustapana vasta 2. vuosisadalla jKr."... kuten heprean kielen oppikirjassa sanotaan?
- Minkä ajan hepreaa käyttämäni hepreankielinen raamattu mahtaa edustaa, kun sen tekstissä ovat myös vokaalimerkit, jotka masoreetit keksivät vasta 700- 1100 jKr... ei kovin vanhaa kuitenkaan?
- Mitä kaikkia muutoksia 300- ja 400-luvulla ehdittiin tehdä raamatun tekstiin Konstantinus Suuren ja paavinistuimen toimesta, kun näyttää siltä, että nykyinen teksti on saanut muotonsa vasta masoreettien jälkeen?
- Onko Jahve-nimi kehitetty/keksitty alunperin okkultismin tarpeisiin... näin on pakko kysyä, kun tarkastelee havah-verbiä ja Jod-kirjainta... ja koko Jahve-sekamelskaa?
- Koska okkultismin keskipiste on miehen ja naisen seksuaalisuudessa, ja kun Jahve-nimi sulkee sisäänsä vahvoja seksuaalisia symboleita, voiko sellainen nimi edustaa Jumalaa?
- Olisiko syytä ottaa vakavasti myös Luciferin manifesti Jes. 14: 13, 14:ssa?
5. Jahve vai Jehova?
Kuten tiedämme, jehovantodistajat pitävät kiinni Jehova-nimestä, ja kirkkoraamattu käyttää muotoa Jahve. Kuitenkin kumpikin nimi perustuu samaan hepreankieliseen sanaan יהוה . Tuota neljän hepreankielisen konsonantin muodostamaa sanaa kutsutaan tetragrammiksi.
Tertagrammi tunnetaan sekä okkultismissa että kristillisyydessä. Kristillisyydessä nimellä Jahve/Jehova ymmärretään Jumalan nimeä, mutta okkultismissa se merkitsee elementtijärjestelmää, joka on kuin kartta ihmisen pyrkiessä kohti jumaluutta henkien/demonien avulla.
Okkultistisesta Elämänpuusta löytyvät suurin piirtein kaikki raamatussa mainitut Jumalaa tarkoittavat nimet, jotka on sijoitettu Elämänpuun 10 sefiraan. Sefiroista ylin on numero 1 ja siihen on sijoitettu Jumalan nimi Ehjee. EHJEE on siis okkultismin tunnustuksen mukaan ylin jumaluus. Nimeä Jahve ei löydy yhdestäkään Elämänpuun sefirasta, sillä kuten jo sanoin... Jahve merkitsee itse järjestelmää. Sama systeemi toimii myös Tarot-korteissa. 1. sefira ja EHJEE edustavat okultismissa jumaluutta, jota ihminen tavoittelee omilla töillään ja tekemisillään. Kun vapaamuurari saavuttaa 33. asteen tason, hän lausuu Jumalan sanat "ehjee aser ehjee" tarkoittaen saavuttaneensa ylimmän jumaluuden.
Pakkosiirtolaisuuden jälkeen juutalaiset johtajat määräsivät, että tetragrammin kohdalla piti lausua sana Adonai... suomeksi Herra..., joka muistuttaa erehdyttävästi heprean kielen sanaa Adoni... suomeksi herra..., sanaa, jolla esim. Saara kutsui miestään Aabrahamia. Minusta tuo ratkaisu vaikuttaa äärimmäisen kummalliselta! Jos kerran haluttiin korostaa Jumalan pyhyyttä ja suuruutta, miksi hänet rinnastettiin mieheen, joka syntinlangenneen suvun edustajana ei nosta ajatuksia maata korkeammalle? Kaiken lisäksi "herroilla" ymmärretään enimmäkseen oman edun tavoittelijoita, jollainen Jumala ei lainkaan ole (Matt. 20: 25 - 28). Mutta okkultismin ajatusmaailmaa tämä ratkaisu palvelee täydellisesti! Otavan isossa tietosanakirjassa kerrotaan, että myös nimi "Baal" merkitsee sanaa "herra". Ja "Herrojahan" kaikki pakanajumalat ovat ympäri maailmaa! Miten siis tavallinen kansa kykenee erottamaan herrat ja Herran toisistaan?
LISÄÄ KYSYMYKSIÄ:
- Mistä se kertoo, etteivät jehovantodistajat halua koskaan rukoilla toisten suuntien edustajien/uskovien kanssa?
- Edustaako Jehova jehovantodistajille jotakin muuta jumaluutta kuin Jahve kristityille, vaikka niiden lähtökohta on yksi ja sama?
- Miksi masoreetit jättivät Jumalan nimen lausumisen epäselväksi?
- Kun juutalaiset kielsivät pakkosiirtolaisuuden jälkeen Jumalan nimen lausumisen kokonaan, miksi he sallivat sen kirjoittamisen... ja mitä ilmeisimmin Jahve-nimen jatkuvan lisäämisen pyhiin teksteihin?
- Keiden käsissä ns. pyhät kirjoitukset ovat olleet vuosisatojen ja -tuhansien aikana?
- Miksi juutalaisten piti lausua sana "Adonai" jokaisen tetragrammin kohdalla... ja miksi raamatun käsikirjoittajien piti tehdä monimutkainen puhdistautumisriitti joka kerta ennen kuin kirjoittivat sanan Jahve?
- Miksi ylipäätään piti lausua mitään nimeä tetragrammin kohdalla?
- Eivätkö käskyt vapauta meidät juuri niistä asioista, jotka ne kieltää?
- Miksi tetragrammin pitää esiintyä VT:ssa 6828 kertaa... onko siihen olemassa joku maaginen syy?
- Miksi tetragrammin korvaavaksi sanaksi valittiin juuri "Adonai", joka on melkein sama kuin yleensä miestä/isäntää/herraa tarkoittava "Adoni"?
- Haluttiinko nimellä "Adonai" helpottaa pakanallisen Baalin palvontaa kansan keskuudessa?
- Eikö Lucifer tullut kyllin tietoiseksi Jumalan nimestä käyskennellessään taivaan saleissa ennen lankeemustaan... siksikö hän on asettanut Ehjeen ykkössefiraan?
- Pykiessään Jumalan asemaan eikö ole täysin varmaa, että Saatana on asettanut tavoitteensa taivaasta saamansa mallin mukaan?
- Tarvitseeko Saatanan valehdella kaikessa... hänellehän riittä, että hän onnistuu syöttämään ihmisille väärän Jumalan nimen?
- Kuka uskoisi koskaan Saatanaa, jos hän valehtelisi kaikessa?
- Kun Saatana tarjoilee kristikunnalle Jumalan nimeksi Jahvea/Jehovaa, ja asettaa kuitenkin Ehjeen ylimmäksi (omaksi tavoitteekseen) omassa järjestelmässään, eikä se merkitse käytännössä sitä, että hän panee kristikunnan kumartamaan omaa valhettaan?
- Missä Jesaja sanoi Luciferin istuvan ja hallitsevan (Jes. 14: 13)?
- Eikö "ilmestysvuori" eli "the mount of the congregation" merkitse itse seurakuntaa?
- Tuleeko suurin valhe esiin seurakunnassa?
- Onko Saatana kiinnostunut jumalattomasta maailmasta... sehän on jo hänen saaliinsa?
- Ketkä Jeesuksen sanojen mukaan eksytetään?
- Eikö suurta Kaikkivaltiasta Jumalaa pidä kutsua juuri sillä nimellä, jonka hän on itse imoittanut?
6. Onko Jahve/Jehova Jahu/Yahu/Jah/Yah?
Okkultismin puolella näkee tetragrammin kirjoitettuna niin, että viimeisen He-konsonantin sisällä on Mappiq-piste. Kieliopin mukaan se merkitsee, että sanan viimeinen He ei olekaan pitkän vokaalin merkki, vaan konsonantti. Opittuani heprean kielen suffiksin, huomasin, että Mappiq voisi yhdessä Waw-konsonantin alapuolella olevan Qametsin kanssa muodostaa ykköstyypin suffiksin eli omistusmuodon, jolloin sana pitäisikin lukea "Jahun". Sanan perusmuoto olisi silloin Jahu. Niinpä lähdin selvittämään, mikä Jahu/Yahu sitten on.
Yllätyksekseni löysin netistä runsaasti kirjoituksia, joissa kaikissa yhdistettiin nimet Jahu ja Jahve toisiinsa. Eräässäkin kirjoituksessa kerrottiin, että "Jahu on Jumalan salainen nimi". Sillä tavalla! Vai vielä salainen! Olisiko Jumalan nimi salainen, kun Jumala itse ilmoitti sen Moosekselle vastauksena tämän nimenomaiseen kysymykseen?
Mutta sitten eräs kirjoitus paljasti omituisia asioita. Nimittäin, että Jahu on midianilainen jumala, jonka palvonta alkoi 1400 eKr. Kirjoituksessa nimettiin myös Mooseksen appi yhdeksi Jahun papiksi (vrt. 1. Moos. 3: 1). Mooseksen appi oli midianilaiselta nimeltään Reguel (2. Moos. 2: 21), ja juutalaiset kutsuivat häntä Jetroksi eli "kunnianarvoisaksi" (2. Moos. 18: 1).
Tuon nettikirjoituksen mukaan Mooseksen apen suku, keeniläiset, tulivat yhdessä Juudan heimon kanssa Jerikoon ja asettuivat asumaan Luvattuun maahan "Aradista etelään", ja tätä seikkaa tukee myös raamatun teksti (Tuom. 1: 16). Joten on enemmän kuin todennäköistä, että keeniläiset toivat oman jumalansa mukanaan (vrt. Jaakobin vaimot 1. Moos. 18: 32 - 35), ja sekoittivat sillä juutalaisten horjuvaa jumalanpalvelusta.
Kun ottaa huomioon, että Mooses oleskeli Midianissa 40 vuotta, ja oli koko tuon ajan tekemisissä Jahun papin perheen kanssa, olisiko mikään ihme, jos Jahun palvonta olisi tarttunut häneenkin? Kun Mooses näki ihmetulen erämaan pensaassa, liekö hän silloin alkuunkaan tuntenut Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa?
2. Moos. 33. luvussa kerrotaan, kuinka Israelin kansa sai käskyn lähteä liikkeelle Kultaisen Vasikan jälkiselvittelyjen jälkeen, ja kuinka Herra antoi Mooseksen nähdä kirkkautensa ja huusi tälle samalla nimeä "Herra" eli "Jahve". Missä ihmeen vaiheessa Ehjee-Jumala vaihtui Jahve-Herraksi?
Koska myös 2. Moos. 33: 19 ja 34:5 vaikuttavat olevan täydessä ristiriidassa 2. Moos. 3: 14:n kanssa, on pakko kysyä, mitä eri tekstejä Pentateukkiin (Genesis, Exodus, Leviticus, Numeri, Deuteronomium) on oikein yhdistetty?
Vai onko niin, että kansa jatkoi mielluummin tuttujen egyptiläisten jumalien (esim. Kultainen Vasikka) palvontaa kuin otti riskin heittäytyä heille uuden ja vieraan Ehjee-Jumalan johdettavaksi?
LISÄÄ KYSYMYKSIÄ:
- Miten voi olla, että Jumala ikään kuin hylkäsi sen nimen, jonka hän ilmoitti Moosekselle ja alkoi sitten käyttää samaa nimeä, joka tunnettiin/tunnetaan pakanuudessa?
- Kun raamatussa on sellaisetkin tekstit kuin 2. Moos. 6: 3; 33: 19 ja 34: 5, miksi nimeä Jahve yritetään kuitenkin aina perustella 2. Moos. 3: 14:n perusteella?
- Jos Jahve-nimeä eli pakanajumalan nimeä perustellaan Ehjee-Jumalan ilmoituksella, eikö silloin yritetä tehdä silmänkääntötemppua?
- Toivatko israelilaiset Jahven/Jahun Egyptistä...onhan mahdollista, että Jahun palvonta oli levinnyt Midianista myös Egyptiin?
- Saiko Israelilaisten Jumala siis keeniläisten heimojumalan nimen?
- Sekoittuiko Baalin palvonta keeniläisten palvontamenoihin... Baalin patsaitahan on löydetty arkeologisissa kaivauksissa Israelin alueelta suunnattomia määriä?
- Miten uskollisia juutalaiset olivat sille Jumalalle, joka todellisesti johti heitä 40 vuotta erämaassa?
- Tunsivatko juutalaiset aikanaan Messiaansa?
- Vaikka juutalaiset halusivat Jeesuksen ristiinnaulittavaksi, miksi uskomme heidän välittäneen meille oikean Jumalan nimen... juutalaisten jumalahan tunnetaan nimellä Jahve?
- Kun ihmiset tappoivat itse Elämän Sanan, Jeesuksen, olisivatko he säästäneet kirjoitetun sanan?
- Eivätkö paavin munkit ole niitä miehiä, jotka ovat olleet eniten tekemisissä raamatun käsikirjoitusten kanssa?
- Voimmeko luottaa "pedon" miehiin?
- Kun EHJEE-nimi muodostaa katkeamattoman ketjun Israelin kantaisistä VT:n viimeisiin profeettoihin saakka, ja kun EHJEE VT:ssa ja HUU UT:ssa muodostavat pelastuksen punaisen langan (kts. Vastauksia EHJEE'stä), miten nimi Jahve-nimi on onnistunut peittämään Ehjee-nimen kokonaan?
- Kuinka monta sanaa Jumala itse on kirjoittanut raamattuun?
- Jättäisikö Saatana, Jumalan perivihollinen, jumalallisen ilmoituksen sotkematta ja sekoittamatta?
- Koska Jahve-järjestelmä on Herra-järjestelmä, eikö sen suosio perustu juuri siihen, että se antaa ihmisille mahdollisuuden herrastella ja hallita?
- Voiko Jumalan alentumista rinnastaa Saatanan itsensä korottamiseen?
- Jeesus sanoi suurimmaksi sitä, joka on kaikkien palvelija... miten se sopii yhteen Jahve-järjestelmän kanssa?
- Oppiiko ihminen tuntemaan Jumalan heti, kun saa tietää tämän nimen... Palavan pensaan ihme ei varmaan muuttanut Mooseksen ajatusmaailmaa silmänräpäyksessä... emmehän mekään tunne ketään ihmistä pelkän nimen perusteella?
- Tunsiko Mooses Jumalansa jo Midianissa vai vasta Nebon huipulla?
- Eikö raamattu ole kertomus ihmisten erehtymisestä ja Jumalan armosta (vrt. esim. Daavid)?
- Helmien ja aarteiden etsijät myivät kaiken muun (Matt. 13: 44 - 46)... olisiko tuollainen asenne tarpeen tämänkin kysymyksen kanssa?
- Voidaanko kaksi eri verbiä (hajah ja havah) nähdä yhtenä ja samana, vaikka niitä ei heprean kielioppi yhdistä millään tavalla?
7. Yksi vai monta?
Jahve näyttäisi olevan yksi jumala... mutta onko se yksi? Koska Jahve-nimeen liittyy raamatussa käsittämättömiä epäselvyyksiä ja tekstien vastakkaisuuksia, on pakko tarkistaa myös Jahven okkultistista taustaa.
Kuten olen jo todennut, Jahve on okkultismissa järjestelmä, jonka avulla ihminen pyrkii kohti jumaluutta etsien sitä omasta itsestään ulkopuolisten henkien/demonien voiman ja opastuksen alaisena.
Jahve-järjestelmä rakentuu neljän elementin varaan. Elementeiksi kelpaavat kaikki sellaiset neljä komponenttia, jotka muodostavat yhden kokonaisuuden; kuten ilmansuunnat, vuodenajat, alkeisvoimat (maa, tuli, vesi, ilma) jne. Neljää elementtiä kuvaavat myös isä, äiti, poika ja tytär eli yksi perhe.
Jahve-järjestelmä rakentaa eräänlaista peilikuvaa Jumalan pelastussuunnitelmalle ollen kutenkin todellisuudessa tuhoamissuunnitelma, sillä sen loppu/päämäärä on helvetti ja kuolema. Jumala pystyi yksin järjestämään pelastuksen syntiinlangenneelle ihmiskunnalle, kun hänen voimallinen sanansa tuli lihaksi Jeesuksessa, mutta Saatana tarvitsee apuvoimia valhemessiaansa rakentamiseen.
Tunnemme varmaan myytin Semiramiksesta ja Nimrodista samoin kuin Nimrodin inkarnaatiosta, Tammuksesta. Tuon myytin taustalla on kolme todellista tekijää, vaikka katsojan huomio yritetään kiinnittää neljänteen tekijään, Tammukseen, joka on pelkkä illuusio. Ilman Kuusia (1. Moos. 10: 8) tuo myytti ei olisi voinut kuitenkaan edes syntyä. Jahve-myytin takana on siis kaikkiaan neljä tekijää, mutta vain kolme niistä ovat todellisia; Kuus, Kuusin vaimo (olkoon nimensä mikä hyvänsä) ja Kuusin poika, Nimrod. Tammus sen sijaan on pelkkä sepite, mutta vaikuttaa yhä kristillisyydessä esim. seimenlapsena joka joulu!
Vastaavaa illuusiota on kehitelty myös kolminaisuusopin tiimoilla, sillä kolmen sanotaan olevan yksi ja yhden kolme. Egyptiläisten noin 150 jKr. kehittämä mystinen selitys/oppi triadin eli kolmen jumalan ykseydestä on mennyt läpi kristillisyydessäkin. Jo sana "kolmiyhteinen" viittaa samaan kuin triadin ykseys. Isä, Poika ja Pyhä Henki voivat olla yksi ainoastaan Jahvena, sillä nuo kaikki kolme elementtiä sisältyvät okkultistiseen Jahveen.
Mutta Jahve ei rajoitu olemaan vain yksi, kolme tai neljä, sillä se voi olla 42, 72 tai 216. 72 on hyvin merkittävä luku okultismissa, sillä se on Goetiademonien lukumäärä. 4 arkkidemonia johtavat 72 Goetiademonia, joilla kullakin on suuret joukot alaisia eli "palvelevia henkiä". Luku 72 näyttelee merkittävää osaa myös kirkoissa, sillä esim. Wienin Tapaninkirkossa (Stefansdom) on 72 pyhimyksen kuvaa, ja kirkon oppaassa kerrotaan, miten aikaisemmin uskottiin, että 72 on kaikkien pyhimysten lukumäärä. Pyhimykset ja demonit, pyhät ja pahat enkelit menevät siis iloisesti sekaisin!
Luku 72 on keskeinen myös ns. Shem-ha Mephorashissa eli "Jumalan laajennetussa nimessä". Shem-ha-Mephorashin tekijäksi mainitaan itse kuningas Salomo. Hän on luonut tuon laajennetun Jumalan nimen 2. Moos. 14: 19- 21:n pohjalta. Noissa kolmessa jakeessa sattuu kussakin olemaan 72 heprean konsonanttia. Kerrotaan, että viisas Salomo järjesteli nuo 216 (= 3 kertaa 72) konsonanttia uuteen järjestykseen niin, että syntyi 72 3-kirjaimista jumalan/enkelin... todellisuudessa demonin... nimeä, ja jakoi nuo nimet neljään ryhmään niin, että kutakin tetragrammin konsonanttia vastasi 18 nimeä.
Erityisesti ns. Tannaim-aikana (0 - 200 jKr) uskottiin Shem-ha-Mephorashin viittaavaan tetragrammiin ja Jahve-nimeen. Shem-ha-Mephorash tunnetaan ja tunnustetaan okkultistisessa kirjallisuudessa, mutta minusta on varsin hämmentävää törmätä siihen myös juutalaisuudessa ja kristillisyydessä. Shem-ha-Mephorasin 72 nimen joukossa on tunnettuja pakanajumalten nimiä (mm. Kali, Rah ja AIO/ joka vastaa egyptiläistä kolminaisuutta Apophis/Horus-Isis- Osiris).
LISÄÄ KYSYMYKSIÄ:
- Voisiko "Laajennettu Jumalan Nimi" eli "Shem-ha-Mephorash", joka tarkoittaa siis Jahvea/Jehovaa, kuulua Kaikkivaltiaalle, universumin Luojalle?
- Voisiko todellisen Jumalan nimi sisältää kaikkien olemattomien pakanajumalten nimet?
- Miten on mahdollista, että hengellisisssä tilaisuuksissa demonit riehuvat Jeesuksen nimessä?
- Onko Jahve-järjestelmä portti riivaajahengille?
- Mikä on totuus Salomon elämästä?
- Pysyikö Salomo uskollisena Jumalalle pakanavaimojensa keskellä?
- Voiko raamatullinen kirjoitustapa tai kieli... tai kirjaimet raamatun tekstistä... pyhittää tekstin?
- Voiko tekstin kirjaimia sekoittamalla saada aikaan Jumalan nimen?
- Mihin meidän kunnioituksemme heprean kieltä kohtaan pohjautuu?
- Uskommeko mieluummin omiin kuvitelmiimme raamatun kertomuksista ja sen henkilöiden elämästä kuin historialliseen faktaan niistä?
- Vaikka Jumala on kaiken viisauden ja tiedon lähde, kätkeytyisikö hän numerosarjoihin tai piilosanoihin?
- Eikö Jumalan ilmoitus pitäisi ottaa aina vakavasti; varsinkin kun hän sanoo olevansa "YKSI" (5. Moos. 6: 4; Joh. 10: 30), ja kun hänen ilmoituksensa poikkeaa kirkon linjasta?
- Miksi vain sanaa יהוה kutsutaan tetragrammiksi?
- Eikö tetragrammeja ole kaikki 4-konsonanttiset nimet/sanat... myös אהיה eli EHJEE?
- Mikä salaisuus on kätketty käsitteeseen tetragrammi?
- Voiko Jumalaa kutsua "salatuksi", kun hän nimenomaan ilmoitti itsensä Jeesuksessa (Joh. 1: 18)?
- Voisiko raamatun Jahve/Jehova olla jotakin muuta kuin okkultismin Jahve/Jehova?
- Kun kirkkojen seinillä koreilee samat symbolit kuin okkultismissakin, eikö silloin myös Jahve/Jehova ole yhteinen ja sama molemmissa leireissä?
- Voisiko nimi "mystikko" juontaa alkunsa "mystiikasta"?
- Mistä ns. mystikot ammentavat tietonsa?
- Moniko mystikko on vaikuttanut kirkon oppeihin aikojen saatossa?
- Vastaako kirkko seurakuntaa eli "Kristuksen ruumista"?
- Tuleeko kirkosta pyhä vain sillä, että sitä kutsutaan nimellä "pyhä kirkko"?
- Onko raamattu "pyhä" sanan oikeassa mielessä?
- Voiko "pyhä raamattu" sisältää valheita?
- Kestääkö uskoni, jos "pyhä raamattu" osoittautuu manipuloiduksi?
- Mikä on uskoni perusta?
- Eikö Jumala itse ole ainoa absoluutti ja suurempi kuin raamattu, joka on ihmisten kirjoittama ja muuntelema?
- Onko Jahve/Jehova sopusoinnussa Jumalan itsensä ilmoittaman nimen kanssa?
- Onko Jahve/Jehova sopusoinnussa Jumalan ilmoituksen kanssa siitä, että hän on YKSI?
Totean kaiken etsimiseni jälkeen, että Jahven/Jehovan täytyy olla vain "akateeminen sopimus", niin kuin eräs akateeminen henkilö minulle sanoi heti alkuun. Koko tietomäärä Jahvesta/Jehovasta tuntuu minusta äärettömän turhalta. Saatanan luoma vastajumala ei ole Jumala ollenkaan! Siis kaikki loputon mystiikka täysin tyhjästä ja olemattomasta! Mitä pidemmälle etenen etsiessäni selvyyttä Jahve/Jehova-nimeen, sitä suurempi sekasotku eteeni avautuu!
Vastauksia EHJEE'ltä
1. Ilmoitus ja todellisuus vastaavat toisiaan
Jumalan ilmoitus omasta nimestään löytyy 2. Moos. 3: 14:sta: "MINÄ OLEN SE, JOKA MINÄ OLEN" eli hepreaksi אהיה אשר אהיה = EHJEE ASER EHJEE.
Jumala ilmoitti nimensä vastauksena Mooseksen suoraan kysymykseen (2. Moos. 3: 13).
Pakanajumalia on lukemattomat määrät (Dan. 5: 4), ja miten suunnattomasti onkaan jumalten nimiä, mutta "jumalat, jotka eivät ole tehneet taivasta eikä maata, ne katoavat maan päältä ja taivaan alta" (Jer. 10: 11).
Ainoa Jumala, joka kykenee luomaan, on HÄN, jolla ei ole alkua eikä loppua, joka on universumin ensimmäinen MINÄ, ja jonka oleminen on ikuista. Sellainen Jumala on EHJEE! Todellisen Jumalan tuntomerkki ja nimi on hänen ainutlaatuinen OLEMISENSA!
LISÄÄ KOMMENTTEJA:
- Ehjee kohtasi Mooseksen omasta aloitteestaan!
- Ehjee valitsi Mooseksen johtamaan juutalaiset pois Egyptistä täyttääkseen Aabrahamille antamansa lupauksen (1. Moos. 15: 13, 14)!
- Jumala rakastaa aina ensin (1. Joh. 4: 10)!
- Jahvea/Herraa pitää huutaa ja palvoa (1. Moos. 4: 26), mutta Ehjee'n apuun saa luottaa ja turvata!
- Ehjee on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala (2. Moos. 3: 15), sillä hän ilmoitti itsensä heille... Aabrahamille Kaikkivaltiaana ja Iisakille ja Jaakobille OLEVANA/Ehjee'nä!
- Ehjee on Jumalan nimi iankaikkisesti (2. Moos. 3: 15), sillä Jumala ei lakkaa koskaan olemasta!
2. Vanhan Testamentin ehjee-tekstit
Vastoin Vanhan Testamentin heprean ja aramean sanakirjan tekijän (Matti Liljeqvist) tietoja ehjee-sana löytyy muualtakin kuin 2. Moos. 3. luvusta, jossa kyseinen sana esiinty jo 4 kertaa. Onneksi löysin netistä tiedon, että ehjee-tekstejä löytyy VT:sta 43, joista olen tähän mennessä löytänyt 40.
Seuraavaksi luettelen löytämäni ehjee-tekstit.
Ensiksi ne tekstit, joissa puhujana on Jumala itse:
1. Moos. 26: 3
1. Moos. 31: 3
2. Moos. 3: 12
2. Moos. 3: 14 (3 kertaa)
2. Moos. 4: 12
2. Moos. 4: 15
5. Moos. 31: 23
Joos. 1: 5
Joos. 3: 7
Tuom. 6: 16
2. Sam. 7: 6
2. Sam. 7: 9
2. Sam. 7: 14
1. Aik. 17: 13
1. Aik. 28: 6
Ps. 50: 21
Jer. 11: 4
Jer. 24: 7
Jer. 30: 22
Jer. 31: 1
Jer. 32: 38
Hes. 11: 20
Hes. 14: 11
Hes. 34: 24
Hes. 36: 28
Hes. 37: 23
Hoos. 1: 9
Hoos. 11: 4
Hoos. 14: 6
Sak. 2: 9 (2 kertaa)
Sak. 8: 8
Seuraavissa teksteissä puhujana on joku muu kuin Jumala. Jumalan sanoja "minä olen" siteeraavat (vain) kansan johtajat ja Jumalan vastustaja.
Tuom. 11: 9
1. Sam. 18: 18
1. Sam. 23: 17
2. Sam. 15: 34
2. Sam. 16: 18
2. Sam. 22: 24
Jes. 47: 7
Ehjee-Jumala rohkaisi Israelin esi-isistä ja kansan johtajista Iisakia, Jaakobia, Moosesta, Joosuaa, Gideonia ja Daavidia muistuttamalla heitä omasta läsnäolostaan. Jumalan läsnäolohan on suurin ja mahtavin tae ihmisen menestykseen. Aavistelen, että ehjee-tekstejä on saattanut olla useampiakin, sillä se seikka, että Jefta, Daavid, Joonatan ja Huusai käyttivät Jumalan sanoja ilmaistessaan omia tekemisiään todistaa sen puolesta, että Jumalan Moosekselle lausumat sanat tunnettiin. "Ehjee aser ehjee" tunnettiin jumalallisena valana. Ja varsinkin se seikka, että Jesajan kirjassa Jumalan sanat ovat tytär Babylonin suussa, todistaa Jumalan sanojen tärkeydestä ja tunnettuudesta! Kyllähän Paholainen tietää, mihin pitää iskeä!
Ehjeen sanoma kansan johtajille voidaan kiteyttää rohkaisuun "älä pelkää" ja lupaukseen "minä olen sinun kanssasi". Sana ehjee esiintyy hepreankielisessä tekstissä usein verbinä mutta myös nimenä.
Pelkästään sana אהיה tarkoittaa "minä olen", vaikka se on olla-verbin taivutusmuoto "olen", mutta siinä näkyy kuitenkin yksikön 1. persoonan tunnukset. Sanat אני אהיה (ani ehjee) tai אנכי איהי (anochi ehjee) voidaan kääntää "minä olen Ehjee" tai "minä Ehjee olen", sillä myös אני יהוה (ani Jehvaa) tai אנכי יהוה (anochi Jehvaa) käännetään vastaavasti "minä olen Jahve". Jumala itse käytti ehjee-sanaa nimisanan tapaan (2. Moos. 3: 14)!
Hämmästelen vain sitä sokeutta, jonka vallassa raamatun kääntäjät ovat ikään kuin hypänneet kyseisten ehjee-tekstien yli. Mutta ilmeisesti Jahve/Jehova on iskostettu ihmisten mieliin Jumalan nimenä niin voimakkaasti, etteivät ehjee-sanat ole pysäyttäneet kääntäjiä sen kummemmin miettimään. Tai sitten kääntäjiä sitoo joku "akateeminen sopimus"!
Englanninkielisissä käännöksissä sanat "I Am" eli "Minä Olen" on merkitty usein kursiivilla, joten ainakin niissä Jumalan sanojen merkitystä alleviivataan. "Minä olen" eli "Ehjee" tunnustetaan ainakin Jahve/Jehova-nimen lähtökohtana, vaikka se ei olesiinä minun mielestäni mitenkään perusteltavissa, koska Jahve-nimi johdetaan ihan eri verbistä kuin Ehjee.
Olen analysoinut ehjee-tekstejä tarkemmin blogillani At a Fountain, mistä asiasta kiinnostuneet voivat käydä niitä lukemassa.
LISÄÄ KOMMENTTEJA:
- Ehjee on löydettävä etsimällä ja kaivamalla juuri niin kuin Jeesus antoi ymmärtää monien vertaustensa yhteydessä (Matt. 13: 44 - 46)
- Jahve-nimeä on mitä ilmeisimmin lisäämällä lisätty käännösten ja editointien yhteydessä... mutta liekö Ehjee-nimeä vähennetty... ainakin se on hyvin kätketty!
- Ne, jotka eivät tunnusta Ehjeetä Jumalakseen, eivät tule saamaan hänen siunaavaa läsnäoloaan (Hoos. 1: 9)... Jumala on heille Ei-Ehjee!
- Kun Ehjee on meille sydämen aarre, hän on meille myös konkreettinen suojamuuri ympärillämme (Sak. 2: 9)!
- Jumalan omat saavat kokea Ehjeen ihmeellisen läsnäolon maailman viimeisessä koetuksessa (Ilm. 17: 14)!
- Ehjeen ja Jahven välinen taistelu tulee kärjistymään, kun tulee aika, jolloin "Herran päivää" eli sunnuntaita pakotetaan kaikille!
- Voiko olla suurempaa vakuutusta Jumalan siunauksesta kuin se, että universumin väkevä Luoja, joka on tehnyt auringon, kuun, tähdet, galaksit ja kvasaarit, alentuu sanomaan pienelle ihmisielle: "älä pelkää, minä olen sinun kanssasi"!
3. Kielioppia
Heprea on monella tavalla erilainen ja erikoinen kieli. Esim. verbit jakaantuvat heikkoihin ja vahvoihin verbeihin sen mukaan, mitä konsonantteja niiden vartalossa on. Ehjee-verbi kuuluu kaksinkertaisiin heikkoihin verbeihin, koska sen perusmuoto rakentuu kahdesta heikosta konsonantista; Hestä ja Jodista. Ehjee-verbi luokitellaan kuuluvaksi Qal-runkoon ja Imperfekti-konjugaatioon, mutta heprean kielen imperfekti ei ole sidoksissa aikaan (niin kuin suomen kielessä) vaan tekemisen asteeseen. Verbi, joka on imperfektissä, ilmaisee keskeneräistä tai jatkuvaa tekemistä, kun taas perfektissä oleva verbi ilmaisee päättynyttä tai valmiiksi tullutta tekemistä. Jumalan ehjee-oleminen ei siis ole päättynyt tässä ajassa, vaan se jatkuu omiensa puolustamisena ja suojaamisena ikuisuuden aamuun saakka!
Hajah-verbi ilmaisee "tilassa tai tilanteessa olemista" tai "tilanteen muutosta". "Ehjee" merkitsee turvaa, suojaa, voimaa, johdatusta, viisautta ja vakuutusta kaiken taivaallisen avun läsnäolosta.
Olla-verbiä ei yleensä käytetä ollenkaan, kun kerrotaan oma nimi, arvo, ammatti tai asema. (esim. minä Daavid, minä kuningas jne.) Ns. statiiviverbit ilmaisevat olemista pienenä, suurena, heikkona, voimakkaana, vanhana, nuorena jne., eli kaikia noita ilmaisuja varten on olemassa eri verbi.
Hajah-verbin Qal perfekti-muoto on הייהתי = haajiitii eli "minä olin", ja hajah-verbin Qal imperfekti-muoto on אהיה = ehjee eli "minä olen".
Esim. Hesekielin kirjasta:
Hes. 37: 23 אהיה להם לאלהים = "minä olen heidän Jumalansa"
Hes. 37: 27 והייתי להם לאלהים = käännetty suomeksi: "minä olen heidän Jumalansa"... mielestäni pitäisi kääntää "minä olin heidän Jumalansa"
LISÄÄ KOMMENTTEJA:
- Koska heprea on vaikea ja erikoinen kieli, on luultavaa, että johtajat ovat kuvitelleet pystyvänsä pitämään Jahve-Ehjee-salaisuutensa omana tietonaan!
- Jumala itse käytti ehjee-sanaa nimenä ja lauseen subjektina puhuessaan Moosekselle näin: "Sano israelilaisille... "Minä olen" lähetti minut teidän luoksenne", ja siksi ehjee-sanan esiintymistä raamatun teksteissä on syytä tarkata silloinkin, kun se esiintyy verbinä!
- Miten monimutkainen ja sotkuinen vyyhti Jahvesta onkaan rakennettu, jotta yksinkertaisen selkeä Ehjeen viesti on saatu painetuksi pimentoon!
- Luulevatko viisaat tekstien editoijat, ettei heidän juonensa koskaan paljastu... jos niin on, he eivät todellisuudessa usko Jumalan olemassaoloon lainkaan... ja ovat luoneet Jahve-järjestelmän taatakseen itselleen vain korkean herran aseman tässä ajassa!
- Jumalan MINÄ OLEN-nimi takaa sen, että herrat tulevat saamaan tuomionsa kaikista pyhien tekstien manipuloinneistaan, sillä Kaikkivaltias seisoo viimeisenä multiemme päällä (Job 19: 25)... hän elää/on aina ja iankaikkisesti... ja Jumalan sana ei tyhjänä palaja!
- On kummallista, että nekin, jotka pitävät kiinni Jahve/Jehova-nimestä, perustelevat sitä 2. Moos. 3: 14:n tekstillä!
- Jahve/Jehova-nimi ei voi olla perusteltavissa Ehjeen hajah-verbillä, koska Jahven perustana on havah-verbi!
- Ehkä kansaa yritetään hämätä tässä jollakin silmänkääntötempulla!
- Ehjee on piilotettu melko perusteellisesti ja Jahven nimeä on viljelty suorastaan ylettömän paljon (varsinkin Hesekielin "Herra Herra"-teksteissä)!
- Kun Jahven salaisuus alkoi paljastua Kauko Allénin kabbalamaalauksista, Jerusalemin yliopiston professori kehoitti Kaukoa pitämään huolta siitä, ettei hänen taulujaan esitellä yleisölle, ja yksittäisille vieraille olisi pitänyt olla tulkki Jerusalemin Kabbalavuorelta!
- Eikö tästä jo yksinkertaisinkin ihminen ala ymmärtää, että Jahveen/Jehovaan liittyy jotakin todella hämäräperäistä touhua!
- Jos Jahve/Jehova olisi oikeasti Jumalan itsensä ilmoittama nimi, eihän siinä pitäisi olla yhtään mitään salattavaa!
4. Uuden Testamentin "minä olen"-teksit:
Kuten tiedämme Johanneksen evankeliumissa on monia tekstejä, joissa Jeesus sanoo sanat "minä olen". Halusin saada selvyyden myös noiden tekstien merkitysestä. Onneksi minulla on sellainen hepreankielinen raamattu, jossa on myös Uusi Testamentti.
Olin varautunut tutkimaan esim. sellaisia tekstejä, joissa Jeesus sanoo olevansa "tie, totuus ja elämä", "elämän leipä", "hyvä paimen" jne., mutta keskeisiksi teksteiksi nousivatkin kaikki ne Johanneksen evankeliumin tekstit, joissa on suomeksi sanat "minä se olen". Niiden käännöstä olisi tosin täsmennettävä!
Tuollaisia tekstejä olen nyt löytänyt kymmenen kappaletta, ja ne ovat:
Joh. 4: 26
Joh. 6: 20
Joh. 8: 18
Joh. 8: 24
Joh. 8: 28
Joh. 8: 58
Joh. 13: 13
Joh. 18: 5
Joh. 18: 6
Joh. 18: 8
Noissa kussakin tekstissä Jeesus sanoo: אני הוא = "ani huu" eli "minä (olen) hän". אני (ani) on persoonapronomini "minä" eli yksikön 1. persoonan lyhyempi muoto. Olla-verbiä ei lauseessa ole ollenkaan, mutta heprean kielessä sitä ei tarvitakaan tällaisessa ilmaisussa. הוא (huu) on persoonapronomini "hän" eli yksikön 3. persoonan maskuliinimuoto. Samalla pronominilla "huu" voidaan viitata myös esim. uroskoiraan, jolloin se käännetään sanalla "se". Mutta miten Jeesus olisi joku eläinkuntaan kuuluva olento? Ei todella mitenkään! Luomakunnan korkeimmasta olennosta ei voi käyttää pronominia "se"! Jumala on HÄN!
Olen vakuuttunut siitä, että näillä Johanneksen evankeliumin "minä olen hän"-teksteillä on yhteys 2. Mooseksen kirjan "minä olen"-tekstiin! Perusteluna käytän esim. Joh. 8: 28:n suomenkielistä käännöstä. Kun vertaan esim. vuoden 1938 käännöksessä olevaa kyseistä Johanneksen "minä olen hän"-tekstiä ja 2. Moos. 3: 14:a, huomaan, että kääntäjätkin ovat yhdistäneet nämä kaksi jaetta toisiinsa, sillä käännöshän on sanasta sanaan sama molemmissa jakeissa: "minä olen se, joka minä olen".
Kääntäisin kuitenkin 2. Moos. 3: 14:n seuraavalla tavalla: "Olen, joka olen" ja Joh. 8: 28:n "Juuri minä (olen) hän".
Avatessani vanhimman raamattuni, jota olen käyttänyt kouluaikana, huomasin että olin raamattutunnilla kirjoittanut Joh. 8: 28:n viereen kirjaimet JHWH ja laittanut tähden viittaamaan kyseisen jakeen sanoihin "minä olen". Tämän perusteella totean vain, että tätä Johanneksen evankeliumin tekstiä on tulkittu niin, että se liittyy 2. Moos. 3: 14:ään ja sitä kautta Jahveen/Jehovaan. No, paljon ennemminhän tuo Johanneksen teksti liittyy Ehjeen, sillä hänhän siinä 2. Moos. 3: 14:ssa esittäytyy!
Sanonpa nyt vielä, että Joh. 8: 28 viittaa kyllä 2. Moos. 3: 14:ään, mutta se ei liity Jahveen, sillä Jahve ei merkitse "minä olen", vaan "hän saattaa tulemaan joksikin"!
Tulkintaani näiden Johanneksen evankeliumin kymmenen "minä olen hän"-jakeen suhteesta 2. Moos. 3: 14:ään tukee myös se seikka, että sekä Jubilee 2000:ssa että Modern King James Version'issa (MKJV) sanat "I AM" (minä olen) on kirjoitettu korostuksella, eli on haluttu alleviivata Ehjeen sanoja.
Jeesus käytti siis samoja sanoja kuin Mooses kuuli palavasta pensaasta. Sanojen piti olla juutalaisille tuttuja ja antaa heille viesti siitä, että heidän edessään seisoi ennustusten Messias. Jeesuksen sanoja "minä (olen) hän" pitää katsoa myös Johanneksen ensimmäisen luvun taustaa vasten. Tuo lukuhan vilisee "hän"-sanoja tuhkatiheään. Johannes antaa tuolle "hän"-sanalle selityksen jo heti ensimmäisen luvun ensimmäisessä jakeessa: "Alussa oli sana, ja sana oli Jumalan kanssa, ja Jumala oli sana"... HUOM! JUMALA OLI SANA!
Johannes antaa siis ymmärtää, että elämä Marian kohdussa käynnistyi Jumalan sanan voimasta, ja lapsi, jonka Maria synnytti, on "hän"... Jumalan lupaama Vapahtaja. Siksi myös Jeesus sanoi toistuvasti "minä (olen) hän" vahvistaakseen kuulijoidensa uskoa itseensä luvattuna Messiaana.
LISÄÄ KOMMENTTEJA:
- Okkultismissakin yritetään vääntää Jahven nimestä Jeesus-nimeä; se tehdään niin, että Shin-kirjain lisätään tetragrammin keskelle!
- Kristillisissä piireissä puolestaan Jeesus-nimen alku kirjoitetaan kolmella ensimmäisellä tetragrammin konsonantilla, ja näin yritetään osoittaa Jeesuksen olevan Jahve!
- Mistä löytyisi luotetava teksti Jeesuksen nimen oikeasta kirjoitustavasta!
- Lukiessani Uutta Testamenttia hepreaksi huomasin myös, että Matt. 1: 21:ssä nimi "Jeesus" ja verbi "pelastaa" muistuttavat erehdyttävästi toisiaan!
- Vaikuttaa siis siltä, että evankeliumit lienee kirjoitettu ensin hepreaksi tai arameaksi, sillä kreikkalaisessa tekstissä "Jeesus" ja "pelastaa" eivät muistuta toisiaan lainkaan!
- Hepreankieliset nimethän... myös Jeesuksen nimi... tulevat verbeistä!
- Englanninkielisissä käännöksissä teksti אני הוא (ani huu) on useimmiten oikein eli "I am HE"
5. Ehjee ja Huu
Ehjee = OLEN, on siis Jumalan sana Vanhassa Testamentissa,
ja Huu = HÄN, on Jumalan sana Uudessa Testamentissa.
Kumpikin sana tunnetaan kyllä Jumalan nimenä... ainakin joissakin piireissä. Olen kuullut mm. arkeologisista löydöistä, jotka vahvistavat, että Huu on Israelin Jumalan nimi.
Olen/Ehjee-sanan ympärille keskittyy universumin Luoja ja hänen valtava luomisensa sanan voimalla. Hän/Huu-sanan ympärille keskittyy Jumalan järjestämä ja toteuttama pelastus Jeesuksessa.
Nuo kaksi sanaa muodostavat yhdessä oivan lauseen "OLEN HÄN", joka sopii mitä mainioimmin ilmaisemaan Jumalan ainutkertaisuutta kaikkien luotujensa keskellä. Jumala on suuri HÄN, joka ON halki aikojen, vaikka sukupolvet vaihtuvat ja maailma muuttuu luonnonvoimien käsissä. Nuo kaksi sanaa sopivat parhaiten Jeesuksen suuhun, kun hän tunnustautuu ennustusten Messiaaksi. Juuri nuo sanat sopisivat myös pilvissä saapuvan ja omiaan noutavan Vapahtajan suuhun: OLEN HÄN, jota lapseni ovat odottaneet saapuvaksi.
"OLEN" liittyy yksikön ensimmäiseen persoonaan ja "HÄN" taas yksikön kolmanteen persoonaan. Kaikkivaltias Luoja on maailmankaikkeuden ensimmäinen olija/toimija/vaikuttaja/MINÄ. Kaikkivaltias Luoja on HENKI, kuten mm. Johannes kirjoittaa (Joh. 4: 24); hänen olomuotonsa on siis ihmissilmin näkymätön. Kaikkivaltias Luoja "sanoi ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty" (Ps. 33: 9). Näin tapahtui mm. luomisviikolla (1. Moos. 1: 1 - 31). Henki-Jumalan sana saa ihmeitä aikaan!
Suuri ihme tapahtui myös silloin, kun jumalallinen sana synnytti elämää Marian kohdussa, ja syntyi HÄN, jossa Jumala itse oli... ja tuli maailmaan... sovittaakseen maailman itsensä kanssa (2. Kor. 5: 19). Näin ollen MINÄ ja HÄN liittyvät saumattomasti yhteen, juuri niin kuin Jeesuskin todisti Isästä ja itsestään: "Minä ja Isä (olemme) yksi me" (Joh. 10: 30). Johannes ilmaisee saman asian näin: "Alussa oli sana, ja sana oli Jumalan kanssa, ja Jumala oli sana... Ja tämä sana tuli lihaksi" (Joh. 1: 1, 14).
Niinpä ei ole siis mikään ihme, että Jeesus saattoi vaihtaa persoonapronominin "minä" persoonapronominiin "hän" tai päin vastoin kesken puheensa. Johanneksen 14. luvussa Jeesus lupaa opetuslapsilleen "toisen Puolustajan"... toisenlaisen Puolustajan... totuuden Hengen... ja hän puhuu kuulijoilleen lupaamastaan hengestä käyttäen ensin persoonapronominia "HÄN" (Joh. 14: 17), mutta vaihtaa heti samaan hengenvetoon persoonapronominia sanoessaan "en MINÄ jätä teitä orvoiksi, MINÄ tulen teidän tykönne" (Joh. 14: 18).
Tällä tavalla Jeesus ilmaisi sen tosiasian, että hän oli ensimmäisenä Puolustajana ruumiillinen olento ja toisena Puolustajana Henki. Ja näinhän todella kävikin. Kun Jeesus nousi haudasta, hän ei ollut enää sidottu aineelliseen ja näkyvään ruumiiseen, vaan hän kykeni kulkemaan henkenä suljettujen ovien läpi ja ilmestymään Emmauksentien kulkijoille ikään kuin yllättäin ja katoamaan taas hengen ominaisuudessa samalla tavalla äkkiarvaamatta.
Samanlainen persoonapronominin vaihtaminen tapahtuu Jeesuksen ylimmäispapillisessa rukouksessa Johanneksen 17. luvussa. Jeesus puhuu Isälle ensin yksikön kolmannessa persoonassa itsestään sanoessaan: "Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi..." (Joh. 17: 1), mutta vaihtaa puheensa itsestään ensimmäisen persoonan muotoon jakeessa 4 sanoessaan: "Minä olen kirkastanut sinut maan päällä..."
LISÄÄ KOMMENTTEJA:
- Jumalan olemus käy ihmisen ymmärryksen yli!
- Jumaluuden ymmärtäminen ei ole kuitenkaan uskon pääasia... vaan usko Jumalan sanaan (Joh. 14: 15)!
- Ellemme usko Jumalan ilmoitusta itsestään... sitä, että hän on YKSI (5. Moos. 6: 4; Joh. 10: 30)... emme silloin usko hänen sanaansa... mutta miten silloin on uskomme laita Jeesukseen, joka on myös hänen sanansa... hänen sanansa hedelmä!
- Ihminen ei pelastu omatekoisen Jeesuksen kautta... ihmisen on syytä ottaa vastaan Jumalan oma ilmoitus siitä pelastuksesta, jonka hän on meille valmistanut!
- On muostettava, että hepreassa ei ole erikseen isoja ja pieniä kirjaimia... hepreaksi "pyhä henki" ei vaikuta persoonalta... meitä on kai huijattu myös isoilla alkukirjaimilla!
- Olemme tottuneet näkemään, että "sana" kirjoitetaan isolla S:llä, kun tarkoitetaan Jeesusta, mutta niin ei ole heprean kielessä... isolla alkukirjaimella kirjoitettuna Jumalan sana muuttuu Jumalasta erilliseksi persoonaksi... ovelaa!
- Luultavasti VT:n MINÄn vaihtuminen UT:n HÄNeen on ollut ikään kuin oikeuttamassa myös verbin vaihtamista Jahve/Jehova-nimen kohdalla... "MINÄ olen" (= EHJEE) vaihdettiin muotoon "HÄN saattaa tulemaan joksikin" (= JAHVE/JEHOVA)
- Vain Kaikkivaltiaalla on oikeus muuttaa omaa ilmoitustaan sen mukaan, kuin hän parhaaksi näkee!
- "Akateeminen sopimus" Jumalan nimestä ei ole millään tavalla oikeutettua... tai jos sellainen tehdään, siitä on tiedotettava avoimesti!
- Voihan minäkin kutsua Jumalaa vaikka nimellä "Rakastettu", mutta minulla ei ole oikeutta julistaa sitä koko maailmalle Jumalan viralliseksi nimeksi ja vaatia muita kumartamaan ja kunnioittamaan omaa keksintöäni!
6. HUU ennustuksissa
Syy siihen, miksi Johannes korostaa evankeliuminsa alussa sanaa "hän"/"HUU"... on uskoakseni siinä, että Messiaasta käytetään juuri tuota sanaa VT:ssa !
Jes. 42: 8 kuuluu seuraavasti sen jälkeen, kun poistan tekstistä ensin lisättynä pitämäni sanan "Herra"/"Jahve":
"Minä (olen) HÄN (se on) nimeni..." (אני הוא שמי / ani huu shemai). Sana HUU on hepreankielisen tekstin keskimmäinen sana sulkeissa.
Ensimmäinen lupaus Messiaasta annettiin Adamille ja Eevalle jo Eedenissä: "Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille, HÄN on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän." Tässäkin tekstissä persoonapronomini pitää kääntää sanalla HÄN, sillä eihän Messiaasta voi käyttää pronominia "se"!
Vuoden 1992 suomenkielinen käännös lähtee omille teilleen käyttäessään sanaa "ihminen" tässä kohdassa. Kuningas Jaakon käännöksessä (KJV) on törkeästi jätetty hepreankielinen HUU-sana kokonaan vois, ja siten on päästy ilmaisuun: "I am the Lord". Miten pienellä vaivalla teksti saadaankaan muuttumaan ihan toiseksi!
LISÄÄ KOMMENTTEJA:
- Jahve/Jehova herättää loputtoman määrän kysymyksiä, joista suurin osa jää vastausta vaille!
- Ehjee avaa minulle uuden ja rikkaan tien Jumalan sanojen maailmaan!
- Jeesuksen sanat Joh. 8: 24:ssa ovat äärimmäisen vakavat: "Ellette usko, että JUURI MINÄ OLEN HÄN, kuolette synteihinne"
- Meillä on valinnan paikka: uskommeko yhteen MINÄOLEN-Jumalaan vaiko kolmeen persoonaan nimeltä Jahve/Jehova!
